Miksi olen valinnut tämän kurssin? Tätä olen nämä jakson kaksi ensimmäistä päivää kysynyt jokaisella erillisellä kurssilla, en vain tällä kyseisellä äidinkielen kirjoittamisen kurssilla. Menneisyyden minäni on varmasti ajatellut, että lisä kirjoittaminen ei voi olla pahasta ja otetaan tuo kurssi huvin vuoksi. Enhän minä vapaa-ajalla ja koulussa kirjoitakaan tarpeeksi.
Ei, kyllä tästä hyvääkin löytyy: Totuus on, että essee/tekstitaitovastauksissa minulla on vielä paljon opittavaa ja odotukseni tämän kurssin kanssa alkavat ja päättyvät niihin juuri. Luovaa kirjoittamista on nyt harrastettu tarpeeksi Elokuva+Luovan kirjoittamisen kurssien kanssa ja joskus on aika alkaa valmistautua ylioppilaskokeisiin.
Kirjoittaminen itsessään ei enää aiheuta minulle ongelmia: Luovan kirjoittamisen puolella kykenen jo tuottamaan monimuotoista tekstiä, mutta esimerkiksi tekstitaitovastausten tarkka määritelmä tuottaa minulle päänvaivaa. Vaikeudet alkavat siinä, kun teksti tuotto ei saa olla vapaata, vaan tarkkaan määrättyä ja joku tahtoo löytää tekstistä elementtejä, jotka ovat minulle tuntemattomia. Tämän kurssin aikana niitä elementtejä toivomani mukaan käytäisiin vielä läpi ja minunkin olisi mahdollista päästä takaisin mukaan tämänkin kaltaiseen kirjoittamiseen.
Kirjoitanko, totta kai kirjoitan. Vapaa-ajalla olen osallistunut kirjoitustapahtumiin ja heti pidemmillä lomilla Word on vierelläni auki. Vapaa-ajan tekstini ovat yleensä fiktiivisiä, mutta kirjoitan myös paljon arvosteluja tai yksinkertaisempia blogitekstejä. Pidän kirjaa esimerkiksi Euroviisujen tapahtumista ja kilpailujen lähestyessä käyn läpi jokaisen osallistujan, arvioiden sanallista jokaista esiintyjää. Marraskuussa 2012 osallistuin kansainväliseen kirjoitustapahtumaan NaNoWriMoon (National Novel Writing Month), jonka tarkoituksena oli kirjoittaa 50 000:en sanan kirja. Taso ei tekstillä tarvinnut olla korkea, sillä kuukauden jokaisen päivän tarkoitus oli saada kasaan ainakin 1667 sanaa, joten "kirjani" haudattiin netin syövereihin heti, kun määrätty sanamäärä tuli täyteen. Opin kuitenkin kykeneväni tuottamaan tekstiä jokapäiväisesti, vaikka sitten pakon edessä, ja se ymmärrys vaikutti niin oppimiseeni kuin myös kirjoittamiini tarinoihin. Haastamalla itseäni pyrin kehittymään yhä kirjoittajana ja kolmas kirjoittamiskurssi putkeen on sopivaa haastetta!
Enkelit ja Demonit arvostelu (Film-o-holic)
Enkelit ja Demonit oli kirjana hyvä: elokuvana suorastaan pettymys. Tämä kyseinen arvostelu on tullut henkilökohtaisesti luettua pariinkin otteeseen aiemmin, sillä mielestäni se ilmaisee myös omaa mielipidettäni. Teksti jakautuu hyvin haukkumisiin ja kehuihin, ja siitä saa käsityksen, että elokuva on kannattava katsoa, ellei ole lukenut kirjaa. Kirjoittaja ei tunnu puolustavan oikein mitään, mutta ei ole mitään vastaankaan ja juuri tämän kaltaisia arvosteluja on juuri siksi ilo lukea. Monet arvostelijat polkevat elokuvan kuin elokuvan maan alle häpeämään, eivätkä näe niissä mitään hyvää, vaikka niissä olisi paljon kehuttavaa. Jokaisessa elokuvassa on jotain hyvää ja niistä aina joku pitää. Tässä kyseisessä tekstissä hyväksytään henkilöt, jotka pitivät elokuvasta, mutta samalla lailla hyväksytään ne, jotka siitä eivät pidä, eikä kummankaan osapuolen mielipidettä tyrkytetä kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti