Arvostelu 2, ÄI 11.2

Dan Brown - Inferno

Dan Brown on palannut Robert Langdonin kanssa tuomaan lisää turisteja kuuluisiin kirkkoihin. Brownin ansiosta matkailu Pariisiin kohosi entisestään Da Vinci-koodin (2003, elokuva 2006) julkaisun jälkeen ja Roomassa Chigin kappelia jouduttiin pitämään pitkään turisteilta kiinni elokuvan Enkelit ja Demonit (2009) nähtyä päivänvalon. Neljännessä samaan sarjaan liittyvässä kirjassa Langdon matkaa jälleen Italiaan, tällä kertaa Firenzeen, eikä tarvitse edes arvata, että tulevien vuosien aikana Toscanan pääkaupungin matkailuala kasvanee huomattavasti.

Tämän kerran professori Robert Langdon herää firenzeläisestä sairaalasta ilman muistikuvaa olinpaikastaan. Pian hän ajautuu seikkailuun yhdessä Sienna Brooks-nimisen huippuälykkään lääkärin kanssa, kun kaksikkoa lähtee ajamaan takaa tuntematon nainen nimeltään Vayentha, sekä kasa mustiin pukeutuneita miehiä. Takaa-ajo vie kaksikon ympäri Firenzen keskustaa turistikohteesta turistikohteelle legendaarisen kirjailijan Dante Alighieri jalanjäljissä ja taiteilija Giorgio Vasarin opastuksessa. Matkan taustalla on tikittävä aikapommi herkästi hajoavassa muovipussissa, joka uhkaa ratkaista maapallon väestökasvuongelman nopeasti ja kivuttomasti.

Danten kuuluisaksi tehneeseen kirjaan "La divina commedia":n vahvasti viittaava Inferno toistaa kaikkia elementtejä, josta Brown on tullut kuuluisaksi. Kirjassa käsitellään läheisesti salaliittoteorioita, historiallisesti merkittäviä kohteita ja mielipuolisia vihollisia, aivan kuten kolmessa edellisessäkin kirjassa, Enkeleissä ja Demoneissa, Da Vinci-koodissa ja Kadonneessa Symbolissa. Ristiriitaisia ajatuksia jaellaan niin tiedemaailmalle, kuin historiantutkijoillekin, mutta lukio-opiskelija kuvittelee kirjan luettuaan tietävänsä nyt kaiken Dantesta ja Jumalaisesta näytelmästä. Jossain vaiheessa lukijan on melkein pakko etsiä kaikki kirjassa mainitut taideteokset internetistä päästäkseen vielä syvemmälle tarinan maailmaan ihmetelläkseen sitä tarkemmin. Vaikka lukija olisikin ollut kirjan mainitsemissa paikoissa itse ja henkilökohtaisesti, Infernon jälkeen mieli tekee lähteä kokemaan Brownin kovasti ja moneen kertaan kehumat nähtävyydet uudelleen huomatakseen loputkin pienet yksityiskohdat, joista tarina kertoo.

Yhdessä asiassa Brown onnistuu kuitenkin uusimmassa kirjassaan vahvasti: Järkyttämisessä. Infernon yksi suurimmista teemoista on ylikansoittunut maapallo, joka ei kestä ehkä enää sataa vuottakaan kantaa ihmiskuntaa. Kirja tutkii asiaa läheisesti, tuoden esille tutkijoiden levottomuuttakin aiheuttaneita mielipiteitä. Tarinan antagonisti, "Varjo", edustaa yhtä näistä levottomuutta aiheuttaneista mielipiteistä niin vahvasti, että hän on valmis tuomaan esille oman ratkaisunsa tilanteeseen - keinolla millä hyvänsä.

Juuri julkaistu Inferno viihdyttää ja järkyttää yhtä aikaa. Lomamatka Firenzeen kannattaa varata ennen kirjan lukemista, sillä luettua siellä saattaa olla jo täyttä. Rahaa kannattaa säästää, sillä sama matka saattaa viedä myös Venetsiaan, ellei jopa Roomaan jonka kauneutta ei unohdeta taaskaan ylistää. Kirja pyrkii avaamaan lukijan silmiä kauneudelle, sekä todellisuudelle, ja luultavimmin onnistuu molemmissa. Inferno tulee luomaan mielipiteitä yhtä lailla kuin Da Vinci-koodikin, ja keskustelu asiasta on odotettavissa tulevaisuudessa. Kirja on vain parempi lukea, jotta osaa valmistautua henkisesti tulevaan kiistelyyn. "Ken tästä astuu, saa kaiken toivon heittää."